Kahden alle kouluikäisen lapsen äiti kirjoittaa blogiin mietteitä hyvinvoinnista ja elämästä yleensä.

Kuiva ja koppurainen iho on ikävä vaiva, josta moni suomalainen kärsii etenkin talvikuukausina. Kuivasta talvi-ihosta kärsiviä on Pohjoismaissa jopa noin 30-40 % väestöstä, ja oireet vaihtelevat kärsijästä riippuen pienestä epämukavasta kiristävästä tunteesta hilseestä pöllyävään ja jopa haavaiseen ihoon, joka huutaa kuivuuttaan ja kutisee vimmatusti.

Kuivalle iholle altistaa geneettisen taipumuksen lisäksi myös ilmasto, kuivempi huoneilma talvisaikaan sekä auringon puute. Auringon valolla on iholle sekä positiivista että negatiivista vaikutusta, sillä liiallinen ihon grillaus johtaa lopulta ennenaikaisiin vanhenemisen merkkeihin iholla ja lisääntyneeseen ihosyöpäriskiin. Auringosta voi myös nauttia oikein ja asiantuntijat suosittelevatkin viikottaiseksi optimiannokseksi noin kolmea kahdenkymmenen minuutin pituista pätkää, joilla kehon D-vitamiinivarastot täyttyvät ja ihon keramidikerros pysyy hyvänä. Tämä tavoite täyttyy harvoin meillä Pohjolan asukeilla, joten talvista lomareissua etelän aurinkoon voi ajatella myös hyvinvoinnin kannalta, kunhan muistaa pitäytyä kohtuudessa auringon ottamisen kanssa.

Veden haihtumista iholta estää kuolleiden ihosolujen väleissä oleva rasvakerros, joka muodostuu keramideistä, joita ihosolut valmistavat ja joiden tuotanto aktivoituu Pohjolassa keväisin, auringon taas alkaessa pilkistellä pilvien reunan takaa. Keramidien muodostuminen ihossa kiihtyy auringon ultraviolettivalon vaikutuksesta. Perimällä on ihon keramidien valmistuksessa suuri rooli, ja jos niitä ei syystä tai toisesta muodostu tarpeeksi, pääsee kosteus haihtumaan ihon syvemmistäkin kerroksista liikaa.

Ennen muinoin kuivaihoisen käskettiin vältellä ihon turhaa kastelua, mutta nykyään tiedetään pitkän suihkun tai kylvyn päinvastoin palauttavan iholle sen normaalin vesitasapainon. Kuivaihoisen kannattaa kuitenkin huolehtia tuon kosteuden sitomisesta iholle maksimissaan noin puolisen tuntia suihkun jälkeen voiteen avulla. Kosteusvoide joko sitoo iholle suihkusta aikaansaadun kosteuden tai suojaa ihon kalvolla, jonka läpi jo iholla oleva kosteus ei pääse haihtumaan, riippuen voiteen sisältämistä ainesosista. Vesi ei siis pese iholta keramideja, vaan tähän pystyvät ainoastaan vahvemmat liuottimet.

Jos iho ei tuota juuri ollenkaan keramideja tai niiden hajoaminen on tietyn geenivirheen takia kiihtynyt, puhutaan atooppisesta ekseemasta, eli atooppisesta ihottumasta, joka on sairaus. Sen taustalla on matala-asteista tulehdusta ja immuunijärjestelmän virheellinen aktivoituminen. Ekseeman voi laukaista myös stressi, allergia, suoliston lisääntynyt läpäisevyys tai iholla muhiva bakteeritulehdus. Vaivaan saa yleensä hakea avukseen lääkärin määräämät reseptirasvat, mutta vaikka kuivaihoiselle koituukin yletöntä vaivaa sekä epämukavuutta jatkuvasta rasvaamisesta, kuiva iho ei varsinaisesti ole sairaus, ja perusrasvoilla pitäisi pärjätä pitkälle.

Todella kuivasta ihosta talvisin kärsivän kannattaa ryhtyä tiettyihin toimenpiteisiin heti huomatessaan huoneilman muuttuneen selvästi kuivemmaksi ja ihon alkaessa kiristää epämukavasti. Kosteusvoiteen rinnalle kannattaa harkita ainakin kosteuttavaa seerumia, sekä jopa superkosteuttavaa ihoöljyä, jos tuntuu että iho imee itseensä kosteutta tuotteista kohtuuttomia määriä. Tuotteiden kerrostamisella pääsee yleensä jo pitkälle, ja hyvänä vinkkinä kerrostamiseen annan tuotteiden painelun iholle perinteisen sivelyn sijaan, sillä kaikki tuotteet eivät tahdo kerrostua iholle nätisti, vaan rullautuvat päällekkäin joutuessaan ikävästi. Kuivien läiskien taklaamiseksi kannattaa ottaa täsmähoito: tymäkkää ja rasvaista hoitovoidetta tai öljyä levitetään paikallisesti esimerkiksi hilseileviin kohtiin, jonka jälkeen levitetään normaali meikkipohja halutessaan. Samoin voi toimia myös epäpuhtauksien kanssa, eli hoitotuote levitetään ainoastaan epäpuhtauden päälle, jolloin tuote ei pääse kuivattamaan ihoa näpyn ympäriltä.

Avuksi kannattaa kasvojen ihon kanssa ottaa ehdottomasti myös markkinat pikkuhiljaa vallanneet kosteussuihkeet, joista kuivaihoinen saa raikkaan avun vaikka kesken työpäivän, jos toimiston ilma on rutikuiva. Kosteussuihkeen voi suihkia kätevästi meikin päälle, ja sitä kannattaa kantaa mukana myös lentokoneessa, jossa ilmanlaatu on vähintään rapean kuivakka. Suihkeita löytyy joka lähtöön; on tuoksutonta ja vaniljaista, hyperkosteuttavaa sekä kaiken sortin tehoaineita ja antioksidantteja sisältävää. Jos erillisen kosteussuihkeen ostaminen ei innosta, voi kokeilla pullottaa tilkkasen kosteuttavaa kasvovettä hyvälaatuiseen, matkakokoiseen spray-pulloon ja sujauttaa sen käsiveskaan päivän varalle.

Kuivaihoinen valitsee toki pesutuotteensakin sen perusteella, että ne sisältävät ihoa kosteuttavia ainesosia, ja muistaa suihkun tai kylvyn jälkeen taputella ihonsa kuivaksi reippaan hankaamisen sijaan. Suosi luonnonkosmetiikan tuotteita, joissa ei ole ihoa ärsyttäviä kemikaaleja ja synteettisiä aineita. Paljon treenaavan tai muuten vaan suihkussa viihtyvän kannattaa muistaa, että joka pesukerralla ei tarvitse hölvätä iholle kauttaaltaan suuria määriä pesutuotetta, vaan pelkkä kainaloiden, intiimialueiden sekä jalkojen läpikäynti pesuaineella riittää ja muu keho huuhtoutuu tarpeeksi puhtaaksi pelkällä vedellä.

Kuivuudesta jo rikki mennyt iho ei viihdy tulikuumissa löylyissä tai pitkissä, kuumissa suihkuissa, koska ne liuottavat ihon omaa rasvakerrosta pikkuhiljaa pois. Saunomista kevyissä löylyissä ei kuitenkaan tarvitse välttää, ja vihtaakin voi viuhutella huoleti, sillä vihtominen tehostaa ihon pintaverenkiertoa ja siten kosteuttaa sitä myös samalla kuorien. Nykyään on saatavilla myös ihoa ihanasti kosteuttavaa saunahunajaa, jonka käytön jäljiltä iho on kirjaimellisesti pehmoinen kuin vauvan peppu. Kylvyn ystävä valitsee kosteuttavan ja hoitavan mineraalikylpysuolan, tai valelee ihonsa ennen kylpyä hoitavalla kylpyaineella.

Myös vanha kahdeksankymmentäluvun kikka, ilmankostutin on kokenut renesanssin ja koristaa tätä nykyä monen vaikeasti kuivaihoisen makuuhuonetta talvisin. Pehmeät materiaalivalinnat vaatteiden osalta helpottavat monen oloa ja keinokuitujen välttämisessä lienee perää. Karhea ja siksi entisestään ihoa ärsyttävä villa ei luonnonkuitu-statuksesta huolimattaan ole paras valinta, mutta puuvilla ja bambu ovat jo lähempänä maalia.

Ihoa kannattaa kosteuttaa myös sisäisesti lisäämällä lautaselleen sopivan määrän hyvälaatuisia rasvoja, joita saa muun muassa avokadosta, pähkinöistä, manteleista, rasvaisesta kalasta ja oliiviöljystä. Samoin vedenjuonti kannattaa huomioida, menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin asian kanssa. 2–3 litraa päivässä on useimmille sopiva määrä. Jos ruokavalio on muuten kunnossa ja tämän tekstin vinkitkin ovat jo tuttuja ja käytössä, saattaa olla hyvä lisätä arkeen vielä laadukas omega-3 ravintolisä, jolla varmistutaan siitä, että iho pysyy kosteutettuna myös sisältä käsin.

Kuivaihoisen lohdutuksena toiminee ainakin osaksi se seikka, että meillä Suomessa pahin ahdistus ihosta kuitenkin yleensä hellittää kesän kynnyksellä, kun huoneilma ei ole enää rapsakkaa ja pakkaset eivät pauku. Kesällä ihoa kannattaa kylvettää auringossa järjen rajoissa ja kunnon suojakertoimia unohtamatta, ja mahdollisuuksien mukaan buukata vaikka se lomareissu seuraavaa talvilomaa ajatellen.

Jos tuntuu että kuiva iho on ympärivuotinen haitta ja rasite, kannattaa pyrkiä hyväksymään tilanne yhtenä osana arkea ja opetella tehokkaasti ennaltaehkäisemään tilanteita, joissa ihon tila huononee esimerkiksi akuutin stressin vuoksi. Ravintopuoli on erittäin tärkeässä roolissa myös ihon kuntoa ajatellen ja jokunen tunti myös pintaverenkiertoa buustaavaa liikuntaa kannattaa sisällyttää viikko-ohjelmaansa, sillä mitä paremmin veri kiertää, sitä enemmän iho saa ravintoaineita ja sitä paremmin se voi – ja sitäpaitsi liikunnasta saa aina hyvän mielen ja punaiset posket!