Kahden alle kouluikäisen lapsen äiti kirjoittaa blogiin mietteitä hyvinvoinnista ja elämästä yleensä.

Rohkeasti väitän, että hyvinvoiva ja elinvoimainen hiuspehko lienee jos ei nyt ihan jokaisen, niin melkein jokaisen naisen toiveissa. Pitkä, paksu ja hulmuava tukka mielletään merkiksi muustakin hyvinvoinnista, eikä naisen hiuksia turhaan kutsuta kruunuksi. Homma muuttuu kinkkisemmäksi siinä vaiheessa, jos kruunuun tulee jotain vikaa, tai se ei alun alkaenkaan ole kummoinen.

Me suomalaiset olemmekin kuuluisia ohuista ja lasimaisen lepsuista hiuksistamme, joiden yleisin väri on tuttu maantienharmaa, eli jotain vaalean ja tummanvaalean väliltä. Perusgeeneillä näillä leveysasteilla on turha haaveilla paksuista, pikimustista ja kimmoisista poninhännistä, ponnahtelevista ja pöyheistä kiharoista tai kuohkeista suklaanruskeista laineista.

Jos et siis saanut geenilotossa täyspottia hiusten osalta ja surkuttelet jatkuvasti lättänää lisutukkaasi, ei hätää, asiaan voi vaikuttaa tiettyyn pisteeseen asti elintavoilla, ravintolisillä ja omaa hiuslaatua kunnioittavilla, laadukkailla hoitotuotteilla.

Yleisimpiin hiusongelmiin täällä Pohjolassa lukeutuvat joko hiusten liika rasvoittuminen tai vastaavasti hiuspohjan liika kuivuus, lasimaisen hiuksen taipumus “lentää” pään ympärillä, tai vastaavasti hiuslaatu, joka valuu elottomana pään molemmin puolin. Joillain kuvainnollisesti harmaita hiuksia aiheuttaa pinnaltaan karhea ja jouhimainen hius, joka näyttää kiillottomalta sekä mattaiselta, kun taas yksi kärsii sähärästä luonnonkiharasta, joka ei asetu kuriin millään.

Jos hius on pääsääntöisesti hyväkuntoinen ja terve koko pituudeltaan, on tilanne hyvä, koska siinä tapauksessa kyse on lähinnä omalle hiuslaadulle parhaiten sopivien hoitotuotteiden valinnasta, jossa ammattilainen osaa auttaa. Luonnonkiharalle ja karhealle hiuslaadulle siloittavaa ja kosteuttavaa, lättänälle lisutukalle tuuheuttavaa, lasimaiselle hiukselle rakennetta ja tekstuuria tuovaa ja näin pois päin.

Kuiva ja ärtynyt hiuspohja tai kauttaaltaan vahingoittunut hius vaatii jo enemmän apuja, mutta tilanne ei siinäkään tapauksessa ole millään muotoa menetetty, päinvastoin. Kuiva hiuspohja on suurimmalle osalle suomalaisista kausittainen harmi, sillä talven yli pipon sisällä muhiva päänahka saattaa ottaa asiasta kovinkin nokkiinsa ja muuttua ärsyttävästi hilseileväksi, kutisevaksi ja punoittavaksi – mutta kevään tullen lakatakin yhtäkkiä oireilemasta. Kuiva hiuspohja kannattaa ensisijaisesti pitää tehokkaasti kosteutettuna pahimman pipokauden ylitse ja välttää turhaa muotoilutuotteiden käyttöä hiuspohjan välittömässä läheisyydessä, sillä ne saattavat ärsyttää sitä entisestään. Erilaisilla öljyhoidoilla saa pidettyä kuivan hiuspohjan tyytyväisenä, ja hiusten pituudetkin kiittävät pesuveden mukana huuhtoutuvista öljyjäämistä kauniilla kiillolla.

Värjätty hius on aina jollakin asteella myös vaurioitunut, sillä värit rikkovat hiuksen rakennetta, tunkeutuessaan sen sisälle muuttamaan väripigmenttiä toiseksi. Värjäys toisaalta saattaa kuitenkin piristää kovin hentohiuksista, koska käsittely muuttaa lasimaisen hiuksen rakennetta aavistuksen karkeammaksi ja kuohkeammaksi, eli tuo näin hiukseen tekstuuria ja tuuheuden tunnetta, sekä helpottaa hiuksen muotoilua ja kampausten tekoa. Hyvä kompromissi hentohiuksiselle onkin hiusten raidoitus, jonka avulla hiuksiin saadaan tuotua piristävää nostetta väriin ja aavistuksen lisää rakennetta. Etenkin hiusten vaalennus on aina rankka prosessi hiukselle, joten kauttaaltaan värjäämällä vaalennettu hius onkin yleensä harmillisen kärsinyt ja vaatii osakseen hellää kotihoitoa. Siksi raidat pelastavatkin monen suomalaisen pehkon, koska ne eivät rasita hiusta yhtä kokonaisvaltaisesti kuin koko pään värjäys, mutta tuovat samaa efektiä hiuksiin.

Kaikki lähtee kuitenkin hiuspohjasta, jonka hoitoon kannattaa panostaa läpi vuoden. Sitä kannattaa hoitaa kuten muutakin ihoa; kuoria satunnaisesti kuolleen ihosolukon poistamiseksi, kosteuttaa ja hieroa pintaverenkierron vilkastuttamiseksi. Hyväkuntoisesta hiuspohjasta kasvaa hyväkuntoinen hius, joka kestää arjen kulutusta ja stressiä paremmin kuin tukkoisesta hiuspohjasta kasvava hius.

Omaan itse ihan kelpon tukkapehkon joka tuntuu olevan varsin kestävää sorttia, sillä olen elämäni aikana kokeillut niin permanentin, suoristuspermanentin, pikkulettilisäkkeet, varsinaiset lisäkkeet kuin tukan värjäämisen hohtavan vaaleasta lähes mustaksi. Pehkoparkani on siis kokenut vuosikymmenten varrella vaikka mitä muutoksia, mutta vasta ihan viime vuosina se on muuttunut eniten.

Kahden raskauden jälkeen tukkani ei ollut moksiskaan imetysajasta, mitä nyt ohimoilta hieman harveni hetkeksi, kasvaakseen sen jälkeen vyötärölle asti paksuna ja hyväkuntoisena – jatkuvasta vaaleasta raidoituksesta huolimatta. Ohentuaakseen vain muutaman viime vuoden aikana reippaasti, käsittääkseni, voimakkaan ja pitkäkestoisen stressin seurauksena.

Muutos megapehkosta lisuhkoon tukkaan oli tietysti kova kolaus itsetunnolle upeaan reuhkaan tottuneena, mutta taklasin ongelman lopulta leikkaamalla yli vyötärölle ulottuneen tukkani asteittain olkapäämittaan ja kasvattamalla oman (oikeastaan aika kivan) kultaisen vaaleanruskean värin kokonaan esiin. Oli myös hassua havaita kuinka paljon oma hius eroaa lähes platinaisen vaaleasta värjätystä hiuksesta, joka oli rakenteeltaan paljon karheampi ja siten paksumman oloinen ja näköinen. Väri vaikuttaa nimittäin myös siihen miltä hiukset näyttävät, sillä vaalea tunnetusti suurentaa ja tumma pienentää, joten itselläni kesti kyllä hetken jos toisenkin tottua ympäriinsä liitelevään tummaan luonnontukkaani, vaalean ja karheahkon käsitellyn hiuksen jäjiltä.

Jos hiuksia on värjännyt tai raidoittanut pitkään, voi oma tukka tuntua aluksi todella vieraalta ja siihen kannattaakin värjäyskierteen jäljiltä tutustua ihan uudelleen, sillä aika muuttaa myös hiuksia, aivan kuten ihoammekin. Oma yksittäinen hiukseni ei ole kovinkaan paksua sorttia, mutta päässäni on paljon tukkaa, joten yleisvaikutelma on tuuhea, vaikka ponnarin paksuus ei olekaan ihan entisten aikojen tasolla. Luonnonhius on myös hurjasti värjättyä tukkaa liukkaampi ja hiuspohja rasvoittuu ennätysvauhtia entiseen verrattuna, ikävä kyllä. Pituudet ovat jopa liiankin hyväkuntoiset, joten lisään yleensä hiukseen hieman rakennetta muotoilutuotteilla kunkin tilanteen vaatimalla tavalla.

Paljon treenaavana hiuspohja myös hikoaa useita kertoja viikossa, mutta olen jo vuosikausia pessyt hiuksiani tästä huolimatta vain maksimissan kaksi kertaa viikossa. Treenin jälkeen joko huuhtelen hiuspohjan ainoastaan vedellä pienen hieronnan kera, tai jos tukassa on muotoilutuotteita ja se tuntuu erityisen lähmäiseltä, saatan käyttää hiuspohjassa nopsasti hoitoaineen, jonka myös hieron päänahkaan ennen hiusten huuhtelua. Tämä kosteuttaa hiuspohjaa ihanasti ja jättää hiukset lähes pestyn oloisiksi, mutta toisaalta tekee entisestäänkin liukkaasta pehkostani vieläkin liukkaamman.

Ravinnolla on toki merkitystä myös hiusten kuntoon, joten ainakin riittävä hyvien rasvojen saanti kannattaa tarkistaa kuntoon, jos et sitä ole vielä tehnyt. Ja lisään myös painottaa siitä, että hiusasioita ei ehkä kuitenkaan kannata ottaa liian vakavasti, koska kyse on kuitenkin vain jokaisen meistä päässä kasvavista karvoista, eikö?

Kertauksen vuoksi tiivistän pähkinänkuoreen muutaman nyrkkisäännön tuuheaa ja hyväkuntoista tukkaa jahtaavia varten:

  • Hoida ihan ensin päänahka kuntoon. Kosteuta, kuori ja hiero säännöllisesti.
  • Valitse omalle hiuslaadullesi suunnatut hoitotuotteet, oli tukkasi sitten värjätyssä tai luonnontilassa.
  • Älä kuumakäsittele hiuksiasi liian usein, kuumuus kuluttaa hiusta hurjasti! Kauniin kiharan tai laineen saa myös ilman kuumakäsittelyä.
  • Huolehdi sisäisesti tukan kunnosta panostamalla hyviin rasvanlähteisiin ja tarvittaessa laadukkaaseen omega-3-lisään.
  • Hyväksy hiusten muutokset ja pyri aktiivisesti vähentämään akuuttia stressiä elämässäsi, sillä se huonontaa yleensä myös hiusten kuntoa ja harventaa kuontaloa.