Kahden alle kouluikäisen lapsen äiti kirjoittaa blogiin mietteitä hyvinvoinnista ja elämästä yleensä.

Tiesitkö, että lähes kolmannes meistä suomalaisista kärsii jonkin asteisesta kaamosväsymyksestä? Täällä Pohjolan perukoilla olemme tottuneet selkeisiin vuodenaikojen vaihteluihin ja moni kokeekin, että siinä missä kesäaikaan voisi mennä viilettää lyhyilläkin yöunilla, talviaikaan väsyttää ja mieli tekee vetäytyä omiin oloihin.

Itse en onnekseni kuulu edellä mainittuun joukkoon, mutta moni läheiseni myöntää arjen muuttuvan tahmeammaksi pimeän kauden alkaessa. Marraskuulla onkin Suomessa oikein erityisen surkea maine rumana, masentavana ja pimeänä kuukautena, jolloin ei oikein tapahdu mitään. Kun marraskuu on rämmitty läpi ja kaupoissa raikavat joululaulut, alkaa monen mieli piristyä joulunodotuksesta, mutta tammikuussa väsymys nostaa viimeistään päätään uudelleen – vaikka päivä onkin jo siinä vaiheessa alkanut hieman pitenemään.

Mielestäni suurin pulma talvikauden väsymyksen, tai minkä tahansa muun väsymyksen kanssa on se, että ihmiset eivät ymmärrä tai viitsi panostaa laadukkaaseen uneen yhtään normaalia enemmän tilanteen ollessa niin sanotusti päällä. Asiasta valitetaan kilvan työpaikkojen kahvipöytäkeskusteluissa, ilman että juuri kukaan tekee asialle oikeasti mitään. Aina ympärillä vallitsevalla pimeydellä on myös suora vaikutus asiaan: kun töihin mennessä ja sieltä kotiin palatessa on pimeää, saattaa elämä alkaa tuntua harmaalta ja merkityksettömältä, etenkin jos antaa univajeen kasvaa kriittisiin mittoihin. Olen myös kuullut monen valittelevan unen laadun kärsivän talviaikaan; vaikka kuinka nukkuisi ja lepäisi, ei mieli piristy siltikään.

Jos tilanne alkaa tuntua sietämättömältä ja hyvätkään unet eivät auta jaksamaan paremmin, tsekkaisin itse kuntoon myös tarvittavan monipuolisen ravinnon, eli yksinkertaisuudessaan lautaselle suuret määrät iloisen värisiä ja maukkaita kasviksia hiilarin ja proteiinin kaveriksi. Plussaa saa myös kaikesta tuoreesta, kuten marjoista ja hedelmistä. Aidosti ravitsevan ruoan lisäksi raitis ilman piristää aina, satoi tai paistoi.

Suomen sääolosuhteet huomioiden ehdottaisin vakavasti ryhtymistä hälläväliä-asenteella varustetuksi jokasään ulkoilijaksi – kunhan varusteet ovat kunnossa, on ulkoilu (lähes) aina kivaa! Etenkin valoisan aikaan suoritetut happihyppelyt vaikka lounastunnilla saavat mielihyvähormonit hyrräämään, ja iltalenkkikin virkistää kummasti kun laittaa luureihin soimaan mielimusiikkia tai vaikka kiinnostavan äänikirjan. Myös kaikenlainen fyysinen aktiivisuus on suotavaa, sillä endorfiinit saavat kropan kehräämään aivan uudella tavalla pitkän toimistolla istuen vietetyn työpäivän jälkeen. Ymmärrettävästi kotoisa ja pehmeä sohvannurkkakin saattaa houkuttaa pitkän päivän päätteeksi, mutta sen kutsun sitkeä vastustaminen nostattaa huulillesi yleensä lopulta leveämmän hymyn.

Jos uni, ravinto, fyysinen aktiivisuus sekä edes lyhyet happihyppelyt valoisan aikaan ovat edes suurinpiirtein kohdillaan, voit vielä täydentää kaamosajan hyvinvointipakettiasi lisäämällä päiviisi muutamat tärkeät ravintolisät. Pimeään vuodenaikaan etenkin D-vitamiinin tarve korostuu täällä Pohjolassa, eikä C-vitamiinilisästäkään haittaa ole näin flunssakauden ollessa kukkeimmillaan.

Pimeä aika on myös aavistuksen verran asennekysymys ja pimeästä ajasta voi yrittää myös nauttia, vaikkei se omalta heti tuntuisikaan. Kauniit kausivalot, tunnelmalliset kynttilät, lempimusiikki ja kylmällä kelillä nautittu herkullinen lämmin juoma ystävien seurassa ovat vain muutamia keinoja tehdä kaamoksesta hieman siedettävämpää, jos kuulut sitä vierastaviin. Ja kas, ennen kuin huomaatkaan, alkaa maaliskuun kirkas aurinko jo sulatella hankia ja kohmelostaan pikkuhiljaa toipuvat kanssa-suomalaiset ryömiä ulos koloistaan…