Ruuhkavuodet

Palaudu paremmin arjessa näiden vinkkien avulla

Stressi itsessään ei ole negatiivinen asia, vaan kuuluu moniin mielekkäisiin tai hyödyllisiin tilanteisiin, kuten urheiluun ja positiivisiin haasteisiin. Stressi lisää vireyttä, tehokkuutta ja suorituskykyä. Ongelma stressin suhteen onkin siinä, jos sitä on liikaa suhteessa palautumisen määrään, ja niinhän nykypäivänä monella on.

Listasimmekin tähän ravitsemusterapeuttimme kanssa neljä tapaa lisätä palautumista, eli tuoda vastapainoa stressaantumiselle, omassa arjessa:

1. Päivästä riippuen joko lempeä liike tai kovempi, ajatukset pois työstä vievä tehotreeni ovat sitä, mitä keho kaipaa. Kovasta fyysisestä työstä palautumiseen tarvitaan sitä vastoin enemmän myös selkeää lepoa, joskaan ei tule unohtaa, että fyysisen työn tueksi tarvitaan usein muun muassa lihasten vahvistamista, jotta vältyttäisiin rasitusvammoilta.

2. Ajatustyöstä palautuakseen aivot tarvitsevat aikaa, jolloin ne eivät altistu ärsyketulvalle. Nykyisin vaarana on, ettei sellaista aikaa unta lukuun ottamatta juuri tarjoilla. Puhelimen jatkuva selaaminen, somessa oleminen, netissä oleminen tai television ja suoratoistopalveluiden katselu ei anna aivoille niiden tarvitsemaa lepoa.

3. Erilaiset läsnäolo- ja tietoisuusharjoitukset, kasvotusten vietetty aika läheisten kanssa ja luonnossa liikkuminen, mielellään ilman treenitavoitteita, palauttavat aivoja aivan eri tavalla kuin näytön tuijottaminen. Kokeile myös palauttavaa, ja lempeää liikuntaa, kuten venyttelyä, putkirullailua tai rauhallista joogaa.

4. Tiedosta, että alkoholilla ja fyysisellä palautumisella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Alkoholi saattaa vaikuttaa hyvältä rentoutumiskeinolta ja auttaa rauhoittumaan, mutta alkoholi hidastaa selkeästi kehon palautumista. Mitä enemmän alkoholia, sen suurempi vaikutus, mutta henkilöstä riippuen jo yhdellä annoksella on merkitystä.

Näin selviät ruuhkavuosista (melkein järjissäsi)

Kahden alle kouluikäisen lapsen äiti kirjoittaa blogiin mietteitä hyvinvoinnista ja elämästä yleensä.

Ruuhkavuodet. Jo itse sanakin tuntuu painavalta suussani. Kiitos kysymästä, elän niitä itse paraikaa. Syvästi, kädet mudassa ja suossa rämpien. Tämä lienee kai se yleisin määritelmä ruuhkavuosista; että ne pakottavat ihmisen polvilleen edessään anomaan armoa ja edes hetken hengähdystaukoa puristuksestaan.

Hiton aikaisia aamuja kiukuttelevien lasten kanssa itse pinnaa äärimmilleen kiristäen, päivien aikatauluttamista tuntitasolla työajan ulkopuolella, jotta kaikkien taloudessa asuvien ihmisten menot tulisi huomioitua tasavertaisesti tai ainakin sinnepäin. Välillä lasten sijaan kiukuttelee puoliso, minä itse tai joskus jopa koko porukka samaan aikaan! Vuorokauteen ei edelleenkään saa ostettua lisää tunteja käsittääkseni mistään, joten on vain opeteltava tehokkaammaksi ajankäyttäjäksi, paremmaksi muistajaksi ja optimoitava itsensä ja tekemisensä muutenkin elämän joka tasolla.

Ja ne kotityöt, ellei lompakkosi ole sen verran paksu että voit hyvällä omallatunnolla unohtaa kodinhoidon pätevän kotihoitajan huomaan. Harvalla meistä on tällaiseen luksukseen varaa, joten pyykkäämme itse. Juoksemme ruokakaupassa puutteellisen listan kanssa lapset nilkoissa pyörien töiden jälkeen, kaikkien ollessa jo väsyneitä. Vain huomataksemme kotona että juusto unohtui – taas. Katselemme kattoa hipovia pyykkivuoria ja lupaamme pyhästi pestä ne huomenna – taas. Teemme helpointa mahdollista tarpeeksi terveelliseksi luokiteltavaa kotiruokaa isoja annoksia kerrallaan ja lupaamme pyhästi muistaa syöttää lapsille enemmän kasviksia ja syödä niitä itsekin tarpeeksi. Viemme lapsia harrastuksiin ja haemme heitä sieltä, ja pidämme suupielet irvessä kiinni omista harrastuksistamme, koska muutaman kerran viikossa on ihana olla vain oma itsensä, ilman että tarvitsee huolehtia kenenkään muun tarpeista.

Kahden alle kouluikäisen lapsen äitinä olen ajan mittaan ymmärtänyt alkaa priorisoimaan oman jaksamiseni listan ihan ensimmäiseksi, sillä kun minä voin hyvin, heijastuu se suoraan koko muulle perheellekin. Olen jo aikaisemmin korjannut ruokavalioni sekä treenin kuntoon, mutta edellä mainittujen lisäksi pidän tärkeimpänä asiana jaksamisen kannalta ehdottomasti kunnon yöunia, vaikka lasten ollessa aivan pieniä oli uni se, mistä eniten nipistin. Pyrinkin nukkumaan arkena ihan vähintään seitsemän tunnin kunnon unet, ja viikonloppuisin posotellaan ihanien aamu-unisten lasten ansiosta yleensä melkein yhdeksän tuntiakin putkeen!

Hyvä uni auttaa jaksamaan, ja jos ravinnon puolesta ei vedä peliä liian tiukille ja antaa itselleen luvan nauttia elämästä terveellisen perusruoan ohella, jaksaa säännöllisestä treenistä palautua, ja kehitystäkin tapahtuu jatkuvasti. Olen myös lisännyt taas hyvinvointikeino-repertuaariini säännöllisen meditaatiohetken, joka on todella helppo toteuttaa esimerkiksi ruuhkajunassa istuen, luurit korvilla ja YouTubesta juuri itselleen mieluisan meditaation valiten. Käytän samaa kikkaa myös silloin jos jumppa on mennyt myöhälle ja adrenaliini rullaa vielä kehossa. Jo viidenkin minuutin ohjattu meditaatio vie ajatukset sopivasti muualle päivän asioista ja rentouttaa ihanasti.

Pyrin myös panostamaan tarkasti valittuihin lisäravinteisiin, vaikka olenkin rehellisesti sanottuna hieman huono muistamaan niiden säännöllistä ottamista. Kaappi pullistelee nappia joka lähtöön: C- ja D-vitamiinien lisäksi löytyy sinkkiä, Omega-3:sta, magnesiumia, sekä naurettavuuksia hipova määrä erilaisia valmisteita tukemaan ihon ja hiusten kuntoa. Vähemmälläkin kyllä pärjäisi; kunhan muistaisi edes sen talviaikaan niin tärkeän D:n sekä Omega-3:n syödä päivittäin, niin hyvä – parempi! – tulisi.

Summa summarum: uskon, että ruuhkavuosista selviää parhaiten laittamalla reteästi oman napansa ensimmäiseksi, viettämällä aikaa energiaa antavien eikä sitä vievien ihmisten seurassa, huolehtien itsestään ja riittävästä unesta ja ennen kaikkea muistamalla sen, että yleensä tosi suurelta tuntuva asia ei kuitenkaan kaada maailmaa. Ole siis armollinen itsellesi, jaa ajatuksia kohtalotovereiden kanssa ja naura enemmän arjen kiireestä johtuville väistämättömille kommelluksille!

Haastankin kaikki ajattelemaan joskus ruuhkavuosia välttämättömän pahan sijaan vain yhtenä ajanjaksona koko pitkän elämän varrella. Lapset kasvavat huimaa vauhtia, eikä vuosia ennen kouluikää saa enää koskaan takaisin. Ihan pian huomaat kulkevasi toisella puolen katua teini-ikäisen lapsesi kanssa, vaikka olette menossa samaan suuntaan. Siksi tietysti, koska sinusta on tullut nolo ja hänestä, ainakin omasta mielestään, jo ihan aikuinen. Elämässä on lopulta mielestäni kyse vain siitä asenteesta, millä asioihin suhtautuu. Ja siihen voi jokainen vaikuttaa ihan itse.

Ostoskorisi